Lauantai ja viimeinen laskupäivä. Olimme koko eilisen illan mehutelleet Larin kanssa Juholle ja Teemulle ja lupasimme viedä heidät laskemaan eilispäivän reitti Grimentziin. Ennen Zinaliin siirtymistä jouduimme kuitenkin luovuttamaan viikon käytössä olleen Chalettimme. Pääsimme Zinalin gondolille noin klo 10. Matkalla gondolille olin saanut puhelun Martti Leinoselta, johon olin ollut yhteydessä relaa.com:n palstalla ennen reissua. Sovimme tapaamisen Grimentzin gondolin yläasemalle. Nyt piti vain pudottaa siirtymä Grimentziin 4 hengen voimin. Keli ja rinne olivat lähes yhtä hyvät kuin edellispäivänäkin. Metsässä oleva lumi oli tosin vieläkin raskaampaa. Hapotti jo päivän ekan laskun jälkeen.
Juho tyylittelee taivaallisissa maisemissa.
Tapasimme Martin ruoan ääressä puolen päivän tienoilla. Hän olikin melkoinen alppikauris. Söimme luonasta auringon paisteessa ja turisimme niitä näitä keskuksista ja lumitilanteesta. Martilla oli paljon kerrottavaa, sen verran monta vuotta hän oli laskenut pitkin laaksoja. Olisiko ollut 19 vuotta offia ja ~35 yhteensä. Ruoan päätteeksi hän kyseli aikatauluamme ja vieläkö meillä olisi jalkoja lähteä katsomaa Orzivalin takamaasto. Tämä oli ollut lumisateen takia toteutumattomana suunnitelmana jo reissun alusta alkaen, joten todellakin jalkoihin löytyi ruutia. Sitten mentiin.
Martti oli hauska opas. Taustalla keskellä. Perässä pysyminen olikin sitten toinen juttu.
Hissinoisuista lähtien meillä oli vaikeuksia pysyä Martin vauhdissa. Kova menijä meinaan. No kunhan pääsimme alamäkeen, oli syytäkin pitää välejä ja saimme hienon laskukokemuksen ja tietoa laaksosta joka laskee Orzivalista pohjoiseen. Kyseinen laaja offarialue tarjoaa paljon laskettavaa sen jälkeen kun rinteiden vierukset on koluttu puhki. Wau, tänne tekee mieli vielä toistekin. Kiitokset Martille opastuksesta...
Roc d Orzivalin takamaastossa ei liikaa muiden jälkiä ollut. Kyllä olisi ollut linjoja vielä, jos vain olisi ollut enemmän aikaa
Tässä vielä laskemamme reitti kartalla:
Sitten suuntasimme auton kohti Zurichiä. Hostelli löytyi helposti ja se osoittautui varsin mainioksi 17 eurolla. Meillä oli lähes koko siipiosasto käytössä. Kari oli kiiruhtaessaan paikallisen deittinsä perään päätynyt heittämään auton avaimia parvekkeella vastaan ottaville kamuille. Yllättäen heitto oli lyhyt ja avaimet lojuivat alakatolla ja autot ois palautettava huomenna... Juholta ei ideat loppunut vaan köysi & kiipeilyankkuri & pullonavaaja yhdistelmällä saatiin paketti ongittua ylös. Loppuillaksi Zurichin yöhön ja paikalliseen olutravintolaan nauttimaan maukas illallinen. Ich möchte ein kaltes Bier!
15.3.2009
Klo 8.30 enemmän tai vähemmän eilisen vaikutuksesta väsyneet miehet nauttivat paikallisen pikaisen aamiaisen joka sisältyi huoneen hintaan. Sitten vain autot luovutukseen ja kentälle ostelemaan Whiskeyt ja muut tulijaiset. Lennot ajallaan saavuimme takaisin Tampereelle noin klo 20. Homma Bueno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti