Ylläksen pikapyrähdys vai pitkä viikonloppu

26-28.2 Viikonloppu Ylläksen kupeessa

Tällä kertaa luvassa oli ns. pariskunta reissu. (eli B luokan kuten pojilla on tapana sanoa ;)) Kohteena oli Juhon mökki ja välietappina päätettiin katsastaa Outin kämppä Oulussa. Junalla siis ensin Ouluun, josta otettiin Suberb alle ja sieltä aamu seiskan jälkeen nokka kohti mäkeä. Suberppi oli hullun tilava ja neljän henkeä ja kaikkien kamat menee auton sisään ilman, että tarvitsee suuremmin sumplia. Taukona oli kauppareissu matkalla ja mökillä sitten pikaiset pastat naamariin ja kohti mäkeä.
Omalta osaltani pitkän talven jatkunut kuumotus sai väistyä kun päästiin jo mäkiin joista voi puhua mäkinä. Ourait. Pakkasta oli rapsakat 21 ja 'pientä' (jo pienikin tuuli tuntuu pirun kylmältä näissä pakkasissa) tuulta tunturissa. Päivä oli aurinkoinen ja näkyvyys mainio.

Ensimmäinen iltapäivä tutustuttiin mäkiin ja katseltiin oisko lunta pehmoista saatavilla. Parhaat siivut saatiin varmaankin Luosun puoleisista metsistä, jotka ovat kyllä melkoista peltoa. Vauhtia sai pitää yllä mutta reitit olivat kauniita.

Eini mettässä. (välillä lauta vitutti kun joutui hyppimään)

Ankkurin väliset metsät oli laskettu puhki näin Eteläsuomen hiihtoloman päätteeksi, mutta hieman sivummalla Luosun puolella, mistä on riski joutua haikkaamaankin sai tuntumaa pehmeään loivaan putikkaan.

Illalla päästiinkin nauttimaan Olympiaadiviihteestä kun lätkämatsissa Suomea vastassa oli USA... Kuinkas sitten kävikään. *!?P*rrr*?k!le!!

La.
Myös lauantai oli melkoisen kylmä. Rapiat 20 pakkasta ja tuuli yltyi lumisadetta kohti, jota oli luvattu illalle.
Ylläksestä täytyy nostaa hattua palveluille. Kylmän laskupäivän tauolla alaravintolassa pääsee kuulemaan välillä jopa livemusiikkia. Mukavaa kantrihömppää oli tarjolla. Ei paskempi tapa nauttia oluttansa ja lämmitellä varpaita.

 Tauko tekee hyvää kovalla pakkasella.

Outi oli päättänyt hiihtää murtsikkaa tämän päivän joten olimme rinteessä kolmestaan Einin ja Juhon kanssa. Iltapäivästä sovittiin että laskettaisiin Luosun offari, sillä se oli sopivan easyä kamaa Einillekin eikä haikata tarvitsisi ollenkaan kun kyyti poimii maisemareitiltä.

Tuuli oli käynyt voimakkaana ja kaikki hyvä lumi oli todellakin kadonnut Luosun puolelta ja se oli outoa kyllä parhaimmillaan ylhäällä. Vaikka kuinka toivoimme muuttui rinne vain korppuisammaksi alas mentäessä. Viimeiset metrit ennen metsää muuttui putskuksi, mutta ei se enää paljoa lämmittänyt. No tulipahan laskettua. Tässä parit fotot reitiltä.

Luosun puolen maisemia.

Huomaa Juhon faceplant taustalla :D

Su.
Sunnuntaina oltiin sovittu Juhon kanssa haikkaavamme Kellostapulia, jos vain lumi olisi hyvää. Suuntasimmekin heti aamusta kohti Kellogsia. Päivä oli hivenen lämpimämpi (-15C) kuin edelliset ja tuuli oli lähes kokonaan poissa.

Keskisen laen jälkeen saimme seuraksemme poron ja kohta arviolta parinkymmentä kaveria muutaman paikallisoppaan vetämänä. (sen näköistä oli kolailu, että ei salettiin ollut piippareita). Annettiin niiden mennä ja sumun hälvettyä valittiin omat linjat laskijan vasemmalta puolelta kurua. Lumi oli positiivinen yllätys eilisen jälkeen, sillä täältä löytyi koskematonta pakkaspuuteria paikasta riippuen. Ylhäällä oli korpulla mutta alempana oli jopa 30 senttiä (tosin ylös kiivetessä todistin sitä paikoitellen olevan sekä reiden, että sauvan verran).

Kyltissä varoitellaan vyöryistä, eikä syyttä. Mielestäni näin runsaalla lumella täällä on turha ilman piippareita laskeskella.

Ylempänä lumi oli vielä hieman korppua.

Kerran vielä poijat.
Lumi oli hyvää ja keli mainio joten alas päästyämme viritimme haikkikamat kuntoon ja takaisin ylös. Toinen laskulinja otettiin kurun reunalta laskijan oikealta puolelta. Lunta oli sen verran mukavasti, että edes rakkakivet eivät yltäneet kolistelemaan pohjia. Ite tein sen verran fataalin virheen, että survoin mäen päällä ennen toista laskua karvat lumisena reppuun. Vaikka vähän näppejä paleltaa niin kyllä ne kannattaa ottaa laskun ajaksi takin sisään omassa pussissaan, jotta liimapinta pysyy lämpöisenä.
Toisella nousulla oli hieman vaikeuksia saada karvoja pysymään pohjassa. Tästä syystä jouduttiin pitämään kesken nousun tauko... Mehua ja leipää (ei paha sekään).

Aijaijai-jai-jaijaa kun jalka ylös napsahtaa. Ja tätä tunnelmaa..

Suuntana Varkaankuru

Lopuksi päästiin kapuamaan ylös ja laskettiin metsää pitkin Varkaankurun laavulle. Sieltä sitten 718:iin minttukaakaolle. Laskupäivä jäikin vähän lyhyemmäksi, sillä yöjuna odotti Oulussa, jonne piti keretä. Loppupeleissä matkaajat odotti yöjunaa joka tuli reilun 2h myöhässä (prkl VR).

Note to self. Ei se juna aina autoa voita (vaikka siel voikin lepiä. Kalliski on ku mikä)
Reissussa oli vain N900 kamerana, joten kuvat on sen mukaisia.

Suksen huoltoa

Toisinaan hyviä käännöksiä ei saa ilmaiseksi.

Tänä talvena lunta on tullut todella paljon. Huomaan itsestäni, että laskureissujen lähestyminen ja ympärillä oleva puolen metrin nietokset ajavat pikkuhiljaa hulluuteen.

Olen useamman kerran pakkaskeleillä lenkkeillessä tai muuten vain ulkoillessa löytänyt itseni tonkimassa pehmoista valkoista kultaa ja kerääväni erilaisia havaintoja: lumen kerroksista, tuulien aiheuttamista lipoista, pakkasesta, pohjakiinnityksestä yms. Argh eikö sinne vuoristoon voisi jo päästä.

Lunta olisi kerrankin paljon, mutta mistä täältä Tampereelta löytyis laskettavia tönkäreitä? (kommentoikaa vaan jos tiedossa on)
Tänä talvena kuitenkin onnisti. Muutaman Himoksen koluamisen jälkeen tulin tulokseen, että parhaat setit löytyvät omasta lähimäestä Mustavuoresta. Seinät eivät kyllä ole aina parhaassa kunnossa mutta tällaisena talvena hyvinkin laskettavia. Lunta oli paljon (polviin asti) mutta pohjissa oli toivomisen varaa. Kiville kolisi muutamaan otteeseen ja kerran ihan kunnolla.

Tässä seuraus:

Koska paikkauspuikkoa ei ole ja ylläkselle oli lähtö heti parin viikon päästä oli jotain keksittävä. Puupintaa ei suksenpojhaan parane jättää näkyviin vaan se kannattaa puhdistaa ja peittää (esim paikkauspuikolla). Itellä ei sattunut olemaan, joten kokeneemmilta saadulla vinkillä suksen pohjaan vedettiin Super-Epoxya. Ensin siis puukolla hiekat ja kivet railosta veke, sitten vuolin kohonneen suksenpohjan tasaiseksi. Lopuksi monttuun vain reilusti superia ja katsotaan että tulee tiivis (ei kuplia).

Ta Da. Ruma kuin rullatuoli, mutta pelaa.