Perjantai 13 päivä. Heh, jos olisi tämä ns. epäonnen päivä käynyt mielessä, olisi päivän siivut jäänyt ehkä vähemmälle. Aamulla mentiin heti Zinaliin, katsomaan mitä sieltä löytyisi vielä laskettavaa. Freeride Zone ja siirtymä Grimentziin olivat yhä kiinni, mutta laskimme pari kivaa pätkää Zonen alaosasta. Zonen yläosa oli aidattu kiinni, ja se oli sen verran hyvin näkyvillä, että ei sinne kehdannut lähteä laskemaan.
Padon kautta menevä laskureitti jäi kuumottavan lumitilanteen ja päivien loppumisen takia laskematta. Reitti siis kulkisi Zinalista Grimentziin.
Larin kanssa oltiin kyllä päätetty, että bussillahan ei täältä takaisin tulla, joten sujahdimme aidan alta Grimentz-Mottec siirtymäreitille ennen auringon kääntymistä rinteelle. Laskimme Grimentziin laskijan vasemmalle vievää reittiä. Todella pitkä korkkaamaton puuterisiivu odotti ottajaansa. Ja mehän otimme kaiken irti. Pääsin testaamaan straightlinaamista sen verran kun uskalsin ja loput isoa pöllyävää käännöstä. Jos olisimme menneet enemmän vasemmalle olisimme joutuneet laskemaan vanhojen kaivosten yllä olevan lumivyöryalueen läpi. Tämä oli tosin kuumotellut jo, mutta valitsimme metsäreitin. Hauskaahan se oli about 1800 metriin asti, mutta loppulasku oli todella raskasta lunta. Jalkoja hapotti vietävästi.
Jalat alkoivat olla loppu päivän laskuista. Larikin kerran kopsautti puuhun. Kjeh kjeh.
Tässä päivän reitti:
Aterioituamme Grimentzissä kävimme suihkut kämpillä ja suuntasimme kylille katsomaan olisiko jotain shoppailtavaa. Postikorttia ja viintä kummempaa en löytänyt, mutta pikku kauppakatu oli ihan mukavaa katseltavaa. Illalla ateriana oli 2 kiloa kunnon sikaa.
Kun vielä illalla pääsi saunaan. Ah, se teki hyvää rääkätyille jaloille. Pojat jäähdyttelee ja jauhaa kuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti