Valle d'Aosta - day 9-10

La 8.3

Lauantaina oli viimeinen laskupäivä ja kaikki kamat ahdettiin autoihin ja luovutettiin hotelli. Koska lipussa oli vielä päivä jälellä oli suuntana mäki ennen Milanoon siirtymistä. Alkuperäisen suunnitelman sijaan laskimme myös lauantain la Thuilessa. Alagnassa ei vain ollut tarpeeksi lunta, jotta sinne olisi kannattanut mennä laskemaan. Tarkoitus oli haikata kevyt reitti ja rakentaa hyppyri ja kuvailla muutamia trikkejä upeissa maisemissa. Toteutuma ei ollut aivan vastaava.

Kevyt hike suorituspaikoille


Pienen kiipeilyn jälkeen lähes eilisiä reittejä löysimme tiemme kauniiseen laaksoon, jossa aurinko lämmitti ja lunta oli sopivasti. Paikalliset eivät olleet viitsineet koluta vähänkään vaikeammin saavutettavia reittejä, vaan olivat ’säästäneet’ ne meille. Muutaman kartasta arpomisen jälkeen saavuimme linjalle josta näki taas rinnealueelle ja edessä oli vielä mukava siivu puuteria jäljellä. Juuri ennen alas laskemista kuulimme radioista jotain mölinää. Masa ja Kettunen olivat bonganneet meidät rinteestä keikistelemässä harjanteella. Paikka näytti muutenki otolliselta pienelle helposti saavutettavalle rinnekikkailulle jossa oli useita hienoja droppeja ja lumilippoja. Tänne jäätiin kikkailemaan ja kuvailemaan. Hyppyri jäi rakentamatta, sillä sitä ei tarvittu.

Lumilipalta droppailua...


Parit pannut & pesukoneet, kuuluu asiaan.


Päivän päätteekksi suoritimme moottoritiematkan Milanoon hotelliin. Illalla kävimme syömässä ja pyörimässä Milanossa, mutta mitään varsinaista bile-mestaa ei tullut vastaan, joten suuntasimme väsyneinä hotelleille ja uinumaan ennen valomerkkiä.

Valle d'Aosta - day 8

Pe 7.3

Olimme varanneet oppaan ja sopineet tapaamisen ala-asemalla la Thuilessa klo 8.45, joten aamu herätyksemme Pilassa oli aikainen. Ala-aseman ravintolan nätit tytöt tarjoilivat meille herkulliset Buvette sämpylät ja kahvit. Corrado (oppaamme) saapuikin ajallaan ja kertoi kuinka he olivat eilen hiihtäneet mahtavaa Heli hiihtoa. Meille oli tänään luvassa kumminkin reilun parin tunnin haikkaus kohti Mont Valaisania. Kokonaisuudessaan huipulle kiipeäminen kesti 2h 45 min yhdellä lyhyellä tauolla.

Kiipesimme la Rosieren puolelta, mutta toista reittiä olisi voinut kenties säästää aikaa


Reitillä oli muutava hankala kohta ainakin lumilautakengille. Lasku oli kyllä mielestäni sen arvoinen. Kunhan löysimme lumilippojen välistä turvallisen reitin laskettavalle kentälle alkoi kaikille valjeta, että nämä käännökset on nyt ansaittu.

Laskulinjaa piti paikoitellen arpoa.


Aivan reitin yläosa oli melko jyrkkää ja osa kapeaa kurua (~30 astetta), mutta alempana odotti mahtava koskematon puuterikenttä jota jatkui pitkään. Jalat hapoilla suuntasimme alas kaljalle ja miettimään mitä sitä loppupäivällä tekisi.

Teemu näyttää mallia, miten siitä sitten kenttää lasketaan.


 Oppaalla oli vielä mielessä muutama helposti saavutettava reitti, mistä löytyikin mukavaa metsikköä ja kauniita maisemia. Lopussa jäimme vilä fiilistelemään ja kuvailemaan metsään puuterin pöllyttelyä ja oppaalla alkoi olla jo kiire kohti omia puuhia. Pääsimme kuitenkin alas ehjin nahoin ja ’about’ aikataulun puitteissa.
Tässä vielä GPS-album versio.

Tarkemmat gps tiedot ja lisää kuvia:
la Thuile

Valle d'Aosta - day 7

To 6.3

Toinen päivä putkeen Courmayeur:ssa. Masa ja Kettunen jäivät Pilaan ja offariporukka siirtyi katsomaan olisiko Punto Helbronnerille asiaa tänä päivänä. Aamu oli kylmä, jopa laaksossa oli pakkasta. Kun tapasimme oppaamme Valerion hän ehdotti että Toulaa ei lasketa sillä on kovin tuulista ja kylmä. Laitoimme valjaat ja valmistauduimme siirtymään valkoiseen laaksoon. Matkalla ylös huomasimme kuitenkin kelin olevan ylhäällä mitä mainioin. Aurinko paistoi ja mietimme missä se tuuli on? Jäätikön reunalta lumet oli kumminkin puhallettu hieman kauemmas, joten yöllä oli ollut mylläkkää. Päätimme laskea Toulan ja sen jäälkeen laakson. Toulan jäätikölle siirryttäessä oli hurjat varoitukset jäätikön vaaroista, lumivyöryista, sekä Ortovox:n piippari testi, joka kehotti kääntymään takaisin, mikäli piipparia ei vaatetuksen alta löytynyt. Meillä toki löytyi toimivat vermeet omasta takaa, vaikka opas niitä olisi tarjonnutkin. Hiihdimme lyhyen matkaa jäätiköllä ja laskeuduimme sitten köydellä pitkille metalliportaille josta pääsimme laskumme alkuun.

Toulan alku tultiin alas köydellä... Jäätikön reuna oli jyrkkä ja liukas ja alhaalla kiviä.

Portaiden jälkeen alkoi mukavan jyrkkä pehmeä kenttä. Ossin kanssa laukastiin pari vyöryäkin(pientä, mutta ensimmäinen kokemus jalkojen alla liikkuvaan patjaan). Opas vaan nauroi.

 Toulan alku oli mahtavaa pehmeää lunta, joka oli sopivan jyrkkää taidoillemme. Vain pieni korppu pinta lumen päällä erotti lumen hienosta puuterista. Korppu ei kuitenkaan haitannut jos vauhtia oli edes hieman. Noin puolessa välissä laukaisimme Ossin kanssa 2 pientä lumivyöryä ja opas naureskeli partaansa ja vittuili, ku kysyimme onko vaarallista...
Loppupätkä oli aivan surkeaa jäätä, mutta mitä muuta voi odottaa eteläseinämältä. Ei muuta kuin takaisin ylös kabiinilla ja lyhyt kahvihetki Italian korkeimmassa baarissa.

Laaksossa oli kuvankauniit maisemat.


Valle Blanche oli loiva mutta todella kaunis laakso, jossa turisteja riitti. Alku Helbronnerilta oli mahtavaa pehmeää lunta, mutta oppaasta ei saanut kauaksi laskea crevassejen takia. Teemu eksyi istuskelemaan serakkiseinämän alapuolelle johon oppaamme vaan totesi ”Nooo Cohones!!” ja huuteli pojan pois sieltä. Loppulaaksossa ei maisemia lukuunottamatta ollut muuta kuin hiihtelyä. Chamonixista päästiin alas kivalla rinnejunalla ja alhaalla odotti ranskalainen Birra?
Gps-album versio:

Tarkemmat gps-tiedot ja lisää kuvia:
Toulan jäätikkö ja Valle Blanche

Valle d'Aosta - day 6

Ke 5.3

Tiistaina Snow-forecastista saatujen tietojen mukaan lunta oli luvassa myös Courmayeuriin, jonne matka johti aikaisin keskiviikko aamulla. Perillä odotti kuitenkin karu yllätys. Kova tuuli oli putsannut rinteet puuterista ja lähes koko alue alle 2500 metrin oli korpulla eikä rinteitä lukuunottamatta mitään kummoista laskettavaa. Eikä rinteetkään olleet kovin hyvässä kunnossa, verrattuna muihin keskuksiin. Pakkohan sitä oli jollain päivä täyttää, joten päätimme suunnata ruokailemaan ja kaljalle. Väärin. Ei otettu sittenkään kaljaa, vaan päätettiin lähteä katsomaan Cresta Youlan:n off piste, joka laskee Zerottan metsiin.

Youlan offarin alku. Koppihissi heti oikealla.


Kun lähtöpisteessä törmäsimme muutamaan paikalliseen, jotka puhuivat vielä kaiken lisäksi hyvää englantia saimme selvitettyä mistä Youla kannattaa laskea. Ei muuta kuin Sports Tracker päälle ja alamäkeen. Youla oli pääsääntöisesti korppuinen ja vain vähän pehmeää lunta oli saatavilla. Reitti oli kuitenkin ihan laskettavissa ja ongelmia oli vain yhdessä lähes jäässä olevassa noin 30 asteisessa kurussa. Keskijyrkkyys taisi olla alkuosalla 24 astetta.

Zerottan metsissä ei kyllä rinnekartasta ole paljoakaan iloa. Topo ois pitäny olla.

Alhaalla oli kaunis vuoristopuro, joka piti ylittää hieman epäilyttävän heikkon näköisten urien yli, mutta kukaan ei kastellut jalkojaan. Alhaalta odotti sitten keskipitkä siirtymä jossa oli jotain pientä jibauteltavaa sekä tasaista haikkia. Mm. Mäyränvartijan kopin katolta käytiin dropauttamassa. Lopussa söimme Mt.Blanc:n juurella upeissa maisemissa. Toiset joutuivat täyttämään mahaansa ruoan lisäksi Ringo-kekseillä, sillä alkupasta oli herkulliseen pitsaan verrattuna säälittävän pieni ja hinta sama. Iltapäivällä löydettiin Courmayerin kylästä Ski-Guide-Guild, josta pienen harkinnan jälkeen kävimme varaamassa torstaille oppaan Toulaan ja Valle Blanche:lle. Lähes heti oppaan varattuamme edellinen opas jota olimme kyselleet la Thuilessa soitti Ossille ja pakkohan sekin oli bookata perjantaille, koska heli-ski:llä oli tänään päässyt kuulemma laskemaan puolimetriä syvää puuteria!




Tarkemmat gps tiedot:
Cresta Youla - Courmayeur

Valle d'Aosta - day 5

Ti 4.3

POWDER; POWDER, POWDER.
Tiistaina lunta ripotteli hienoisesti kun ajoimme kohti la Thuilea. Aamu oli ollut aikainen ja herätys oli ollut noin kello 7. Kabiinilla noustessa alkoi olla selvää, että tänään lasketaan pojat puuteria, sillä lunta oli satanut jotain 5-10 cm välillä, mutta johtuen keskikovasta tuulesta sitä oli paikoitellen (suomalaisille) todella paljon (30cm).

Tumex on ottanut lunta mukaan.


Koska kyseessä oli arkipäivä ja hiemen pilvinen aamu ei paikallisia juuri laskeminen näyttänyt kiinnostavan, joten saimme kurvailla rinteen vierelle lähes ensimmäiset jäljet vaikka olimme tulleen reilun tunnin matkan päästä.
Puuteria oli korkealla niin helposti saatavilla, että emme edes vaivautuneet lähtemään haikkaammaan minnekään, vaan yritimme vain katsoa, mistä löytyisi mahdollisimman hienoja ja paksuja puuterikuruja joita kolata. Kun vielä puolen päivän aikaan pilvet väistyivät oli ilo ylimmillään ja otettiin muutamia pöllytyskuvia ja nautittiin laskuista. Keskimäärin lumi oli parasta mitä olen koskaan laskenut. Todella pehmeää ja paikoin tarpeeksi syvää, jotta leijumisen tunne onnistui jopa omilla kapeilla Rossingnol Scratch:llä.

Jopa kapeilla suksilla pääsi nauttimaan pehmeistä käännöksistä. Lunta oli paikoitellen mukavasti!


Päivän tappioksi lukeutui laskumonot, joista naksahti ylin solki poikki kovassa pakkasessa, kun yritin sitä kiristää. No loppujen lopuksi laskin kuitenkin kyseisillä monoilla vielä koko reissun loppuun lähes normaalisti. Onpahan hyvä syy lähteä kevät tarjouksia katselemaan.

Valle d'Aosta - day 3-4

Su. 2.3

Sunnuntaina saatiin porukka aikasemmin hereille ja aamiaisen jälkeen rinteessä oltiin jo noin klo 9.30. Sunnuntai oli varmasti viikon kuumin päivä ja freezing-point nousi jopa 3000 m tuntumaan. Pilassa oli siis reilut plussakelit. Yritimme kuitenkin löytää pehmeää laskua, mutta etsimme sitä luultavimmin väärältä suunnalta, sillä Tumex upposi vyötäröä myöten ’rotteniin’.

Tuomasta kaivetaan ylös auringon syövyttämästä hangesta


Onneksi paikassa oli loivaa, joten vyöryä ei tarvinnut pelätä. Ossi ja You-Ho löysivät kuitenkin varjoisan linjan, joka oli turvallinen laskea. Yleisesti rinteessä oli niin paljon ruuhkaa, että laskeminen ei ollut kauhean mielekästä, vaan siirryimme alaterasseille kaljalle.

Viikonloppuisin ja aurinkoisena päivänä jopa Pilan kokoiset keskukset täyttyvät. Ihmekös tuo...

Hotellille päästyämme imasimme yhdet bombardinot ja parit birrat.

Valle d'Aosta - day 1-2

Pe 29.2
Lähtö Pirkkala-Tre-Bergamo Milano klo 21.30 lähtö oli yllättäen myöhässä noin 40 min. Autot kerettiin kumminkin lunastaa Bergamosta, ennen klo 00.30 paikallista aikaa.

Kohtuu bränikkä Ford Focus CMAX saatiin Hertziltä.. Sika hintaan toki

Tämän jälkeen aloitettiin suunnistus kohti d’Aostan laaksoa ja jotain paikkaa jossa voi haukata pikaista purtavaa.
Suunnitelma osoittautui yllättävän haastavaksi, sillä Italiassa ei näköjään huolletta huoltoasemilla kuin autoja. Reilun tunnin matkan jälkeen tietulliosuudelta löytyi onneksi autogrilli ja saatiin patonkia naamaan. Aostaan saavuttin noin kello 5 aamulla ja siitä sitten ”tornante:ja” seuraillen majapaikalle Pilan kupeeseen Les Fleurssiin.

La 1.3

Titchiamo?!? tai joku tissiaamori oli ottamassa meitä vastaan kun heräilimme kello 10:n aikaan.

Les Fleurs:in huoneen parvekkeelta oli hyvät näkymät.

Olimme päättäneet, että vaikka tänne asti oltiin tultu laskemaan, emme herää aivan aamusta mäkeen vaan nukutaan nyt hieman ensin. Söimme hyvän aamiaisen, jossa oli leipää, muroja, kahvia kinkkua, marmelaadia. Oikeastaan aika liki kaikkea mitä suomalainen kaipaa. Sovimme että voimme haukata vastaavan joka aamu täst edes, sillä hintakin oli vain 4e.
Rinteeseen päästiin hieman ennen puolta päivää, kun saimme ostettua liput 8 päiväksi koko Aostan laaksoon. Offariposse aloittikin päivän heti Ossin perässä ’kevyellä’ haikilla.

Pilan eteläseinää kiiveten käy matkamme

Reilun tunnin haikin jälkeen oltiin päästy Pilan Couis 1 hissin huipulta harjannetta pitkin kohti mt.Emilius?ta riittävästi, jotta pääsimme korkkaamaan kuuman päivän luultavasti ainoat pehmeät lumet koko keskuksessa. Yllättäen paikallisia ei vastaavat haikit kiinnostanut,  vaan ne oli jätetty pohjoismaalaisille rämäpäille. Hyvää lunta löytyi, ja reissun ensimmäiset puuterikäännökset saatiin alta. Iltapäivällä oli kaljan paikka ja aurinko paistoi lähes koko päivän, joten mikäs sitä oli Birraa maistellessa.