Val d'Annivers - day 8-9

14.3.2009

Lauantai ja viimeinen laskupäivä. Olimme koko eilisen illan mehutelleet Larin kanssa Juholle ja Teemulle ja lupasimme viedä heidät laskemaan eilispäivän reitti Grimentziin. Ennen Zinaliin siirtymistä jouduimme kuitenkin luovuttamaan viikon käytössä olleen Chalettimme. Pääsimme Zinalin gondolille noin klo 10. Matkalla gondolille olin saanut puhelun Martti Leinoselta, johon olin ollut yhteydessä relaa.com:n palstalla ennen reissua. Sovimme tapaamisen Grimentzin gondolin yläasemalle. Nyt piti vain pudottaa siirtymä Grimentziin 4 hengen voimin. Keli ja rinne olivat lähes yhtä hyvät kuin edellispäivänäkin. Metsässä oleva lumi oli tosin vieläkin raskaampaa. Hapotti jo päivän ekan laskun jälkeen.

Juho tyylittelee taivaallisissa maisemissa.

Tapasimme Martin ruoan ääressä puolen päivän tienoilla. Hän olikin melkoinen alppikauris. Söimme luonasta auringon paisteessa ja turisimme niitä näitä keskuksista ja lumitilanteesta. Martilla oli paljon kerrottavaa, sen verran monta vuotta hän oli laskenut pitkin laaksoja. Olisiko ollut 19 vuotta offia ja ~35 yhteensä. Ruoan päätteeksi hän kyseli aikatauluamme ja vieläkö meillä olisi jalkoja lähteä katsomaa Orzivalin takamaasto. Tämä oli ollut lumisateen takia toteutumattomana suunnitelmana jo reissun alusta alkaen, joten todellakin jalkoihin löytyi ruutia. Sitten mentiin.

Martti oli hauska opas. Taustalla keskellä. Perässä pysyminen olikin sitten toinen juttu.

Hissinoisuista lähtien meillä oli vaikeuksia pysyä Martin vauhdissa. Kova menijä meinaan. No kunhan pääsimme alamäkeen, oli syytäkin pitää välejä ja saimme hienon laskukokemuksen ja tietoa laaksosta joka laskee Orzivalista pohjoiseen. Kyseinen laaja offarialue tarjoaa paljon laskettavaa sen jälkeen kun rinteiden vierukset on koluttu puhki. Wau, tänne tekee mieli vielä toistekin. Kiitokset Martille opastuksesta...

Roc d Orzivalin takamaastossa ei liikaa muiden jälkiä ollut. Kyllä olisi ollut linjoja vielä, jos vain olisi ollut enemmän aikaa

Tässä vielä laskemamme reitti kartalla:



Sitten suuntasimme auton kohti Zurichiä. Hostelli löytyi helposti ja se osoittautui varsin mainioksi 17 eurolla. Meillä oli lähes koko siipiosasto käytössä. Kari oli kiiruhtaessaan paikallisen deittinsä perään päätynyt heittämään auton avaimia parvekkeella vastaan ottaville kamuille. Yllättäen heitto oli lyhyt ja avaimet lojuivat alakatolla ja autot ois palautettava huomenna... Juholta ei ideat loppunut vaan köysi & kiipeilyankkuri & pullonavaaja yhdistelmällä saatiin paketti ongittua ylös. Loppuillaksi Zurichin yöhön ja paikalliseen olutravintolaan nauttimaan maukas illallinen. Ich möchte ein kaltes Bier!



15.3.2009
Klo 8.30 enemmän tai vähemmän eilisen vaikutuksesta väsyneet miehet nauttivat paikallisen pikaisen aamiaisen joka sisältyi huoneen hintaan. Sitten vain autot luovutukseen ja kentälle ostelemaan Whiskeyt ja muut tulijaiset. Lennot ajallaan saavuimme takaisin Tampereelle noin klo 20. Homma Bueno.

Val d'Annivers - day 7

13.3.2009

Perjantai 13 päivä. Heh, jos olisi tämä ns. epäonnen päivä käynyt mielessä, olisi päivän siivut jäänyt ehkä vähemmälle. Aamulla mentiin heti Zinaliin, katsomaan mitä sieltä löytyisi vielä laskettavaa. Freeride Zone ja siirtymä Grimentziin olivat yhä kiinni, mutta laskimme pari kivaa pätkää Zonen alaosasta. Zonen yläosa oli aidattu kiinni, ja se oli sen verran hyvin näkyvillä, että ei sinne kehdannut lähteä laskemaan.

Padon kautta menevä laskureitti jäi kuumottavan lumitilanteen ja päivien loppumisen takia laskematta. Reitti siis kulkisi Zinalista Grimentziin.

Larin kanssa oltiin kyllä päätetty, että bussillahan ei täältä takaisin tulla, joten sujahdimme aidan alta Grimentz-Mottec siirtymäreitille ennen auringon kääntymistä rinteelle. Laskimme Grimentziin laskijan vasemmalle vievää reittiä. Todella pitkä korkkaamaton puuterisiivu odotti ottajaansa. Ja mehän otimme kaiken irti. Pääsin testaamaan straightlinaamista sen verran kun uskalsin ja loput isoa pöllyävää käännöstä. Jos olisimme menneet enemmän vasemmalle olisimme joutuneet laskemaan vanhojen kaivosten yllä olevan lumivyöryalueen läpi. Tämä oli tosin kuumotellut jo, mutta valitsimme metsäreitin. Hauskaahan se oli about 1800 metriin asti, mutta loppulasku oli todella raskasta lunta. Jalkoja hapotti vietävästi.

Jalat alkoivat olla loppu päivän laskuista. Larikin kerran kopsautti puuhun. Kjeh kjeh.

Tässä päivän reitti:


Aterioituamme Grimentzissä kävimme suihkut kämpillä ja suuntasimme kylille katsomaan olisiko jotain shoppailtavaa. Postikorttia ja viintä kummempaa en löytänyt, mutta pikku kauppakatu oli ihan mukavaa katseltavaa. Illalla ateriana oli 2 kiloa kunnon sikaa.

Kun vielä illalla pääsi saunaan. Ah, se teki hyvää rääkätyille jaloille. Pojat jäähdyttelee ja jauhaa kuraa.

Val d'Annivers - day 6

12.3.2009

Torstaiksi oli luvattu puolipilvistä ja aurinkoa. Jippii. Päivästä tulikin todella lämmin. Laskimme jälleen Grimentzissä, mutta tällä kertaa kauniissa säässä. Päivän teemana oli kuvailla hieman Orzivalin huipun itäalueita, jotka alkoivat olla jo koluttu. Emme edelleenkään uskaltautuneet vyöryvaaran takia tiputtamaan suoraan huipuilta, vaan tyydyimme droppailemaan ja pitämään hauskaa hyvällä lumella.

Zinalin huipulle tuuli pääsee ottamaan napakasti. Grimentzin rinteet ovat parammassa suojassa laaksossa.

Iltapäivästä gondolin yläasemalla oli jo yli 10 astetta, joten lumi oli muuttunut tavan mämmiksi. Iltapäivä mäessä menikin enemmän auringon ottamiseksi ja oluen nauttumiseksi.

Terdelläkin tuli viihdyttyä aurinkoisina päivinä. Kuvassa Lari & Raine.


Päivän kohokohdat: vaikkakin rinteessä oli ollut upeaa oli saunan jälkeen nautittu illallinen a la Teemu vailla vertaa. Fondue ja raclette olivat illan sana. Juustossa uitetut leipäpalat saivat jatkoa raclettejuustosta perunan ja lisukkeiden kera. Tuohutessa kului valkkaria pullo tai pari. Kyllä kelpasi.

Fondue & Raclette illallinen. Vasemmalta alkaen: Pekka, Matti, Lari, Teemu (keskellä), Kari, Juho, Raine(käsi) ja kameran takana Markus.

Val d'Annivers - day 5

11.3.2009

Keskiviikko aamu aukeni sääennusteista poiketen hyvin lumisena. Ennuste oli luvannut 7 cm lunta yöksi, mutta aamulla sitä oli satanut reilut 10 cm kylään. Huipulle päästyämme tilanne näytti vieläkin paremmalta: ~30 cm kevyttä tuoretta lunta! Ou jeaa.
Aamu oli vielä pilvinen, mutta toisinaan pilvipeite rakoili ja näkyvyys vaihteli huonon ja siedettävän välillä. Kiinnostusta olisi ollut lähteä takamaastoon, mutta neloseen kohonnut vyöryvaara ei houkuttanut ketään kauas rinteistä. Eikä se varmasti olisi ollut viisastakaan.

Masa tyylittelee hissioffaria pilvien kaikotessa. Lunta oli niin paljon ja niin helposti saatavilla. Vieläkin haikailee...

Laskimme alkuun hissioffaria koska hyvää lunta oli saatavilla missä vain. Aamupäivän jälkeen laskettiin Orzivalin huipun itäpuolta, kuten jo 2 aiempaa päivää, sillä siellä reitit olivat kohtuu turvallisia enemmälläkin lumella.  Ennen iltapäivän Zinaliin siirtymistä löysimme Bossonista itään menevän mustan rinteen reunoilta hauskan tattimaan, josta löytyi hyvää lunta matalaltakin.

Lari pöllyttää hartijoita myöten.

Loppupäiväksi siirryimme Zinaliin katselemaan uutta keskusta. Hissioffaria keskuksessa on todella paljon, ja helposti bongattavissa. Osittain vyöryneet seinät jättivät kuitenkin pahimman näköiset paikat toistaiseksi koluamatta. Muutama koijari kävi kuitenkin vetämässä pari seinää straightlinella alas asti. Huh. Melkeimpä taisin innostua asiasta, ja ajattelin itsekin kokeilla straightlineä pienimuotoisesti omilla reiteillä. Freeride Zone sekä siirtymä Grimentziin olivat luonnollisesti vyöryvaaran takia kiinni.

Iltapäivällä rinteiden mennessä kiinni jäimme terassille ottamaan yhdet jos toisetkin after-skit. Päätös oli oikea, sillä Zinalin lumipartio suhautti paikalle helikopterilla räjäyttelemään keskuksen rinteitä uhkaavia seiniä alas. Todistimme yhden todella ison lumivyöryn joka vyöryi laakson pohjalle saakka jättäen jättimäisen lumipilven leijumaan arviolta 150m korkeuteen laakson pohjalta. DAMN.

Koko seinä valui alas, kun rinnepartio pudotti pommeja kopterista. Oli näky mitä ei ihan heti unohda.

Illalla kävimme Grimentzin kylässä syömässä. Ateriat olivat mainiot, mutta hinnat olivat melkoiset jopa suomalaiselle. Esimerkiksi pippuripihvistä sai pulittaa 46 frangia + 38 frangin talon viinipullo.

Val d'Annivers - day 4

10.3.2009

Tiistai aamun offariposse joutui aloittamaan kolmella laskijalla, sillä Teemun selkä meni sen verran jumiin, ettei sillä ollut rinteeseen menemistä. Tosin uuden siteen metsästys oli sekin vielä vaiheessa. Aamulla oli melko hyvä näkyvyys, vaikkakin pilvistä. Heti huipulle päästyämme pilvet alkoivatkin peittää aluetta ja taivaalta alkoi ripottelemaan valkoista kultaa.

Maanantai ja tiistai lunta tuli koko päivän. Metsänrajassa näkyvyys oli kuitenkin kohtuullinen.






Laskumme suuntasivat jälleen alemmille metsäalueille, josta löysimme mukavia pikkudroppeja sekä tattimaata jossa oli mahtavaa hyppyyttää pehmeää lunta.

Pikkudroppeja löytyi ja ne tarjosivat sopivasti haastetta pehmeisiin olosuhteisiin tottumattomille.

Pienet siivut syvää lunta vedettiin isommallakin poppoolla kun Lari opasti väkeä puuterikäännösten tekniikassa. Masa laskikin meidän kanssa loppupäivän pehmeetä ja metsäpätkää. Jälleen oli hauskaa ja uutta lunta riitti koko päiväksi. Keskiviikolle oli luvannut selkenevää säätä, ja pikkuhiljaa voitaisiin päästä Grimentzin hiihtoalueen ulkopuolisille reiteille. Saattaa olla että suuntana olisikin Zinal.

Keltaiset huomiovärit olisivat saattaneet olla keliin sopivammat. Meiksi oli tavan Darth Vader.

Val d'Annivers - day 3

9.3.2009

Maanantai aamu sarasti pilvisenä ja lumisateisena. Mökin terassin kaiteelle oli kasannut noin 10 cm kevyttä pakkaslunta jopa kyläkorkeuteen asti. Huipulle päästyämme totesimme sitä ihanuutta olevan vielä kevyesti enemmän, arviolta noin 20 cm. Tosin koko ylänkö oli niin sinkissä, että näkyvyyttä ei juuri ollut eikä pinnanmuotoja kontrastin puutteen vuoksi nähnyt yhtään. Offin laskeminen ei onnistunut alkuunkaan, eikä uusia alueita ollut mitään asiaa lähteä tutkimaan. Reissuremmimme rinneväki valitteli, että rinnettäkin oli aivan perseestä laskea, vaikka pohjat olivatkin hyvät.

Koska näkyvyys oli niin huono, päätimme suunnata alemmas laskemaan metsärajaa kohti. Tämä päätös osoittautui oikeaksi, sillä löysimme hisseiltä saavutettavaa pätkää, johon ei juuri muita jälkiä johtanut.

Lunta oli paikoitellen lähemmäs reittä, sillä edellisen lumisateen dumppikin oli jäänyt koluamatta. Päivä kuluikin mitä parhaimmissa lumi-olosuhteista, tosin huonolla näkyvyydellä. Puuteri oli parasta mitä olen laskenut. Mikäli näkyvyys olisi ollut parempi, olisi keli ollut liian täydellinen. Saavutimme helposti taidoillemme sopivan jyrkkiä pätkiä syvässä lumessa sekä kivoja droppeja kallionkielekkeiltä.

Lari päätyi puoli vahingossa yhden dropin alas, kun meni kuikuilemaan reunalle turhan innokkaasti.
Maanantain gps reitti:



Valitettavasti kuvaillessamme päivän viimeisen vedon putskupätkää Teemu onnistui kaatumaan kovasta vauhdista offilta siirtymärinteelle ja paskoi laudan siteensä halki. Oli kyllä pahan näköiset pannut. Toivotaan että selkä tulee kuntoon vielä reissulta. Kaikki edellytykset todella pahaan loukkaantumiseen olivat käsillä. Katsellaan pari päivää ja pidetään peukkuja…

Teemun viimeisen laskun jäljet. Onneksi mies tuli kuntoon loppuviikosta. Kyllä säikäytti.






Illalla taas saunat & safkat. Pari sissiä (lue Raine & Kari) suuntasi katsastamaan vielä Grimentzin menomestoja illan käydessä yöhön.

Val d'Annivers - day 2

8.3.2009

Sunnuntai-aamu sarasti meille pilvettömältä taivaalta. Ou-jea! Tiesimme, että viime viikolla alueelle oli satanut lähemmäs metrin dumppi ja lumivyöryt olivat vieläkin mahdollisia asteikon ollessa 3.

Grimentz kylä oli ensimmäisenä laskupäivänämme pilvetön. Iltapäivästä tulikin melko lämmin.


Viikonloppunakaan suurempia ruuhkia ei Grimentzin keskuksesta löytynyt ja hisseihin ei juurikaan tarvinnut jonottaa. Onneksi olimme valinneet viikon, jolloin paikallisten hiihtolomat ovat jo ohitse. Koska keli oli mitä mainioin, offariporukkamme päätti tutkia tulevien päivien mahdolliset laskut rinnealueen ulkopuolelle Roc d'Orzivaliin huipun oikealle puolelle kohti pohjoista.  Reitin tarkastelun jälkeen suuntasimme lämpötilan kohotessa pohjoiseen aukeaville seinille niiden ollessa vielä varjossa.

Matkalla scouttaismme pari kivan näköistä kurua Grimentzin hiihtoalueen sisältä, mutta lumi oli sen verran lämmintä, että päätimme jättää laskematta ja suunnata varjoisille seinille. Pohjoiseen aukeavilla seinillä lumi oli mahtavaa. Pääsimme hiihtämään pehmeätä ja kevyttä lunta, joka oli niin syvää että pohjia ei tuntunut. Pehmyt lumi jatkui aina 2400 metriin asti, josta alkoi löytymään sulanutta pintaa ja lumi muuttui huomattavasti raskaammaksi. Näitä seiniä laskettiin, ja iltapäivällä kiivettiin vielä Col de Berg de Bossonin(Bossonin kiipeäjän vasemmalle puolelle jäävä tasanne) kupeeseen valokuvaamaan. Tuulen pakkaama lumi aiheutti pientä kuumotusta, mutta perille päästyämme odotti mahtava putskupätkä, joka oli kuluvan viikon lumisateiden jälkeen laskettu vain 5-10 kertaa. Linjoja oli siis valittavana. Harjanteen toisella puolella avautui hienon näköinen laakso, jossa ei muutamia randojälkiä lukuunottamatta ollut laskettu. Etelään aukeava seinämä sai meidätkin jättämään alueen rauhaan, ainakin näin iltapäivästä.

Hieman pidemmällä traverssi alkoi muuttua huteran tuntuiseksi, mutta suksijätkät takoivat monilla mentävän reitin perässä tulijoille.

Sunnuntain hike:


Kämpillä ei taaskaan ollu safkaa, joten kauppareissunjälkeen Juho & meiksi akseli kokkasi pitsaa koko porukalle.

Val d'Annivers - day 1

7.3.2009

Lennot & majoitukset veivät oman aikansa jälleen reissun järjestelyistä. Pakettimatkat eivät taaskaan tulleet kysymykseen, sillä tämän kauden kohteenamme oli d’Anniversin laakso, jonne ei käsittääkseni pakettimatkoja tehdä. Lähimmät tunnetut turistirysät ovat Verbier & Zermatt.

Lennon laskeuduttua Sveitsin maalle lähdimme hakemaan kahta matkaa varten varattua Ford Focusta. Iloiseksi yllätyksemme saimme käyttöömme kaksi tuliterää S-Max:ia. Autojen tilat olivat sen verran hulppeat, että emme edes tarvinneet suksiräkkejä, vaan 8 henkeä + kamat mahtuivat helposti autoihin… Ennen lähtöä vedettiin vielä yhdet maailman kalleimmat BigMac indeksin ateriat kentällä ja suuntasimme moottoritietä Zurich-Bern-Vevey-Sion reittiä Grimentziin. Ihme suhareita oli liikenteessä ja moottoritiellä mentiin kaasu-jarru-kaasu jumppaa puolet matkasta. Matkalla jäi mieleen erityisesti Vevey kauneine maisemineen järven rannalla, jonka toisella puolella kohosivat lumihuippuiset vuoret. Tänne hankin kakkosasuntoni kun olen rikas...

Kämppä osoittautui varsin positiiviseksi yllätykseksi. 3 kerrosta, sauna, terassi ja vaikka mitä.


Kämpän löytyessä Grimentzistä tunnelmat olivat mahtavat. Kunnon 3 kerroksinen lukaali, jossa sauna, parveketerassi ja kylpyamme etc. Illan annoksena meiksi kokkasi Arriabachi-pastat jonka jälkeen alkoikin ilta jo tummua.

















3 kerroksen ns. olohuone/ruokahuone