Sunnuntaina saatiin porukka aikasemmin hereille ja aamiaisen jälkeen rinteessä oltiin jo noin klo 9.30. Sunnuntai oli varmasti viikon kuumin päivä ja freezing-point nousi jopa 3000 m tuntumaan. Pilassa oli siis reilut plussakelit. Yritimme kuitenkin löytää pehmeää laskua, mutta etsimme sitä luultavimmin väärältä suunnalta, sillä Tumex upposi vyötäröä myöten ’rotteniin’.
Tuomasta kaivetaan ylös auringon syövyttämästä hangesta
Onneksi paikassa oli loivaa, joten vyöryä ei tarvinnut pelätä. Ossi ja You-Ho löysivät kuitenkin varjoisan linjan, joka oli turvallinen laskea. Yleisesti rinteessä oli niin paljon ruuhkaa, että laskeminen ei ollut kauhean mielekästä, vaan siirryimme alaterasseille kaljalle.
Viikonloppuisin ja aurinkoisena päivänä jopa Pilan kokoiset keskukset täyttyvät. Ihmekös tuo...
Hotellille päästyämme imasimme yhdet bombardinot ja parit birrat.
Ma 3.3
Tiistaiksi oli luvattu lunta la Thuileen ja Courmayeuriin, joten päätimme suunnata valokuvaamaan ja katsastamaan Matterhornia Cerviniaan, ehkä reissun viimeisenä aurinkoisena päivänä.
Jäätikön huipulta noin 3800 metrissä ilma on kevyempää, ja haikkaus alkaa hapottaa nopeasti jalkoja. Maisemat ovat toki mainiot.
Meiksille iski joku SARS ja olin aivan tukossa, mutta laskupäivää en kyllä jätä väliin vaikka niiskuttaakin (tästä reissun lempinimi 'niiskuneiti'). Cerviniassa kävimme myös Zermattin puolella, jotta tarvittavat maapisteet saatiin myös Sveitsistä sekä kukkulan korkein huippu (3899) tuli nähtyä ja osalta jopa haikattua.
Meiksi oli vähän flunssassa, joten suuremmat haikkaukset jäi tekemättä.
Loppua kohden löysimme mukavaa pätkää rinteiden vierestä ja jopa Evil-Eye saatiin houkuteltua pehmeälle lumelle hyvin hoidettujen rinteiden sijaan. Pehmeä oli kuitenkin liian tahmeaa Ketulle. Matka Cerviniaan oli reilu 1,5h joten olimme Pilassa vasta illalla ja ruoan jälkeen ei siellä ihmeitä enää tapahtunutkaan. Perinteinen pitza-ski oli illan valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti