Keskiviikkona oli tarkoitus käydä fotoilemassa ja ottaas videota samoilta pätkiltä missä oltiin oppaan kanssa seikkailtu. Alku ei kuitenkaan lähtenyt hyvin käyntiin ainakaan kuvauksen kannalta(nauha oli täys, eikä viittin päällekkään tallentaa). Teemu jäi viettämään rinnepäivää, sillä ilmeisesti jalat olivat melko jumissa lautalijoille rankaksi käyneiden traverssipätkien jälkeen. Suuntasimme aamusta taas heti bussilla le Fornetin alakabiinille ja sieltä pyramides-expressin kautta signal hissin toppiin. Tästä alkaa la Grande Valle. Laakso joka huhujen mukaan lasketaan puhki 2 tunnissa dumpin jälkeen. Laasko on siis todella helposti saavutettava hissioffari, josta pääsee helposti laskemaan kabiinin ylä-asemalle, tai vaikka ala-asemalle jos lumi tilanne on hyvä. Tästä saakin jo hyvän korkeuseron pelkkää offaria, jossa on reittivaihtoehtoja useampaan otteeseen.
Päästiin laskemaan kivoja kuruja, ja jyrkkää riitti. Kuvassa Joel
Grande Valle ja Signal hissin takamaasto. Tämä on tosiaan mukavaa laskettavaa ja jos lunta on tullut niin suorastaan mahtavaa...
Jälkeenpäin on vituttanut, etten viitsinyt käydä lainaamassa kameraa Grimentzin reissulla rikkomani tilalle. Nyt mukana oli vain N95nen ja paskoja kuvia sillä saa. Liian kirkasta, kontrasti ongelmia ja valkoinen palaa puhki lähes jokaisessa aurinkoisessa kuvassa (joita tällä reissulla siis riitti). Kaiken muun hyvän lisäksi kasetille johon oli tarkoitus videoida saatiin otettua vain yksi pätkä kunnes huomasin, että nauhallahan on viime kauden Grimentz pätkää. Eikä sen päälle passaa kuvailla. Päätimme kuitenkin laskea pari siivua grande Vallea ja sitten puolelta päivin kävimme laskemassa Mal Passen.Mal Passe reitti laskee le Fornet:n kylään. Tätä reittiä ei saa laskea joelle asti jos mielii tulla turvallisesti.
Iltapäivän aluksi kävimme syömässä le Fornetin ala-asemalla ja suuntasimme hostellin kautta kohti eilistä kurua, joka oli tarkoitus kuvata uudelle kasetille. Tältä iltapäivän reissulta saimmekin muutavan nätin foton sekä uskoakseni hyvää videomatskua (saan ne käsiini vasta hieman myöhemmin, mikäli Juho toimittaa ne tällä kertaa). Joeli päätti harjoitella vähän droppia kuruun lähdössä ja vähän kitisin sille, että keksin parempiakin paikkoja reenailla, mutta onneksi se meni nätisti. Itse onnistuin laittamaan sukset ristiin myös kurun kuumottavimmalla pätkällä, ja hetken aikaa uskoin meneväni katon kautta ympäri. Onneksi sain pelastettua tilanteen vielä jollain ilveellä ja pääsin kurun alas pystyssä ja mahtavissa fiiliksissä. Kaikki tuli kasetille. Odotellaan jännityksellä mitä on.
Illasta menimme Morikseen legendaarisille hampurilaisille. Kenellekään ei jäänyt nälkä. Nämä purilaiset pitävät lupauksensa. Osaan pienemmistä (isoja nämäkin) purilaisis aterioista kuuluu vielä olut, jossa yhteishintaa tulee muistaakseni noin 14 eskoa. Nam.
18.3 Torstai
Teme oli taas messissä ja päätettiin käydä näyttämässä jotain paikkoja mitä eilen löydettiin. Traversseihin kyllästynyt teemy vietiinkin aamusta signalin taakse ja laskettiin grande valle alas asti. Mukavaa pätkää.
Näimme rinnekekejä. Masa ja pojat kertoivat Cugnai-hissin takaa aukeavan laakson jonne laskee paljon offarihiihtäjiä. (ja vanhempia ranskattaria hiukset hulmuten)
Kävimme Joelin kanssa laskemassa Tunnelin. Kyseiseen rinteeseen vei siis "only for very experienced skiers" hissi, johon ei edes lautailijoita päästetty. Sompa oli pahimmillaan 60 % jyrkkä, ainakin kylttien mukaan, mutta kyllä tuosta lautailijat mielestäni olisivat selvinneet. Ylhäältä lähti sitten sähkökaapin näköisten ovien takaa tunneli harjanteen toiselle puolelle jossa odotti vähintään laskemiemme offaripätkien kaltainen hoitamaton musta rinne. Rinteessä oli turva-aidat pienen jyrkänteen kohdalla ja kohta mistä rinne meni oli laskettu murkulalle, josta paikoitellen pilkotti muutamia kiviä. Laskimme ennen jotain lähes 60v ranska pappaa ja päätimme mennä tuosta ennen kuin pappa tulee kolaamaan. Laskin edeltä ja pyrin väistämään kivet kohdasta joka olisi pitänyt liu uttaa kantilla. Joeli lähti laskemaan perästä ja tuli kohtaan josta olin noussut väistämään kiviä hieman turhan vauhdikkaasti. Tuloksena molemat sukset korkkasivat ja mies leuka edellä alamäkeen ohi alla häämöttävien kivien. Kohta oli sen verran jyrkkä, että vauhti ei siis tästä todellakaan hidastunut, ennen kuin puolessa välissä mäkeä kun mies oli päässyt kääntymään ja iskemään monot rinteeseen... Shiit. Onneks ei sattunut. Noh, parastahan tässä oli se pappa, joka perästä tuli ja liuutteli kantilla mäen alas keräillen Joelin kamat.. Merci, merci... jä lähdettiin häpeissään pirun äkkiä...
Seuraavaksi suuntasimme katsastamaan mitä Kuk panee takana on... Alkutraverssin takaa aukesi todella kaunis kalliomaisema ja laskimmekin massiivisen kallioseinämän viertä.
JJoel pääsi tykittämään jylhissä maisemissa.
Tuli mieleen aivan Matterhorin seinämän vieressä menevä rinne. Tosin pienemmässä mittakaavassa. Täällä olisi mahtava laskea jos maassa olisi pehmoista, mutta kun ei. Tälläkin pätkällä riitti valittavia reittejä haluttavan haasteen mukaan. Erityisesti alempana olevat kurut olivat paikoitellen tosi kuumotuksia. Toki nämä huomasi vasta kun oli ensimmäisellä laskulla kastastanut hieman mestoja. Reitti laski laakson pohjalle ja kummastukseksemme löysimme alhaalta ravintolan, vaikkei rinteitä näkynyt missään. Kyseessä oli siis todella suosittu offarireitti, johon eksyy mm. edellä mainittuja vanhempia ranskattaria hiukset hulmuten ja päivää paistatellen. Taas oli vähän näpäytys itsetunnolle kun hetki sitten oli tuntunut, että laskee jotain kovempaakin pätkää. Todellisuudessa taisi tulla löydettyä paikallisten Valle Blanche.
Anyways olut maistui ja Teemulla sattui sellainen olemaan repussa. Parit hörpyt mieheen oli juuri sitä mitä aurinkoisena päivänä tarvitseekin.. Suuntasimme hyvän päivän jälkeen aurinkoiselle terassille!
Illalla kovat Uno pelit ja pastat naamariin. Lisäksi shoppailua kylän todella laajassa merkkiliike valikoimassa. Ihme kyllä melko pienellä satsauksella noista liikkeistä lähti tavaraa mukaan. Itse en löytänyt mitään ja edes Kosola ei ostanut Peak myymälää tyhjäksi. (suomesta saa muka halvemmalla)
Cugnai paikallisten Valle Blanche(kenties) kulkee tästä
19.3 Perjantai. Yhdet vielä ja sitten lasku.
Teemu jäi taas rinnepäivää viettämään. Päivä oli jo aamusta asti todella lämmin. Suuntasimme Joelin ja Juhon kanssa vielä kerran etsimään uusia reittejä mal Passesta. Lähdimme haikkaamaan heti lähdöstä oikealle aukeavaa seinämää, jotta saavuttaisimme edes muutaman puuterikäännöksen. Itsellä oli ainakin melkoista puuskutusta koettaa totutella haikkaamaan 3400 metristä lähtien ylöspäin jo valmiiksi rääkätyillä jaloilla. Joel oli tutusti kovimmassa haikkauskunnossa. Juholla oli jalat ehkä pahiten rikki ja hän saikin kuvausnakin. Saavutimme parin kymmenen minuutin nousulla hyvän siivun pehmeää kivaa lunta, muttei putskua kuitenkaan. Alaspäin suunnatessamme otimme vasemmanpuoleisen linjan josta löytyi hyviä linjoja. Yksi vanhempi kohtuu kokoinen laattavyörykin spotattiin. Olimme kuitenkin kohtuu turvallisin mielin, sillä päivän vyöryluokitus oli laskenut ykköseen. En muista olenko aikaisemmin moisella luokituksella laskenutkaan.
Keskipäivällä suuntasimme Grand pro hissiltä etelään kohti telecabinea. Tämä oli meille täysin uusi aluevaltaus ja todella loiva offipätkä joka oli aivan auringon pehmittämä. Lähtemällä suoraan vasemmalle hissin yläasemalta olisi päässyt todella kovan näköisiin mestoihin. Emme todellakaan suunnanneet sinne ilman opasta, vaan laskimme oikealle, minne näki selvästi mitä edessä odottaa. Ylimääräisiä riskejäkään emme halunneet näin pehmeällä firnillä ottaa.
Tästä jatkettii Cugnain suuntaan. Todella firni pätkä. Maisemat olivat kohdillaan
Reitti laski saman tuolihissin luo johon eilinen Cugnai hissin takamaasto oli päättynyt. Päätimme laskea tuon reitin vielä toistamiseen ja kuvailla hieman viimeisen päivän päätteeksi. Keli oli kuin morsian. Ainakin yhtä kuuma. Alhaalla oli varmaan 10 astetta ja oltiin kuitenkin vielä yli 2000 metrissä. Saimme viimeiseltä siivulta vielä toivottavasti hyvää matskua ja alas laskettaessa reittivalinta ei ollutkaan niin helppoa kuin edellispäivän katsastuksen perusteella odotimme. Kuruja on todella vaikea katsoa ylhäältäpäin ja alastulossa olikin pientä ongelmaa. Laskimme Juhon kanssa viiston pätkän, joka oli niin kapea, etten uskaltanut edes lähteä kääntymään , sillä alapuolella oli matala jyrkänne ja kalliota. Kantit pitivät onneksi hyvin ja pääsimme alas turvallisesti. Joeli tuli toista reittiä, joka oli tällä kertaa parempi valinta ainakin lumellisesti, eikä sisätänyt turhia riskejä.
Illalla pakkasimme kamat valmiiksi aamun klo 3:50 lähtöä varten ja suuntasimme kaljalle. Raipe johdatti osan jengiä vielä jatkamaan iltaa, josta ainakin Juho kärsi seuraavana päivänä. Yöllä ei meidän kämpässä miehiä kuulunut, ennen kuin arviolta reilua tuntia ennen lähtöä ovi kävi ja mies örisi yläpetiin.
La.
Lentokentälle selvittiin ja koneeseen päästiin. Tuliaiseksi ostin pullon uutta viskituttavuutta. 16v Juraa. Tuskin maltan odottaa maistaa Islayn herkkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti