Troms/Lyngen 2012

Alkusanat
Muksun syntymän jälkeen pidemmät reissut poikaporukalla saattavat jäädä vähemmälle. Viikon verran oli sentään kertynyt laskuja Pyhällä perheen parissa tälle kaudelle. Lisäksi tietysti Bläkärin haikkaus/putsku/tekniikkatreenejä. Parhaat puuterisiivut löytyivätkin tähän mennessä Pyhän Aittokurusta, sekä sen takana laskeutuvasta tattimaasta.

4.4
Jo useampana vuotena puhuttu Lyngenin (vol 2) reissu oli kuitenkin mennyt hallitukselta läpi, ja suuntana oli Tromssan niemimaa. Edessä oli keskiviikon iltarupeama Ouluun majoittumaan Rikulle, mutta ensin oli tavattava Helsingin saattue Jyväskylässä. Otin Toyon alle ja lähdin luukuttaa...

Reissuun lähti siis 7 ukkoa: minä, Lari, Anssi, Jani, Ari, Petri, ja Jussi. Ennalta tunsin vain Larin, Anssin ja Janin.
5.4
Aamun valjetessa saimme nauttia isäntämme vieraanvaraisuudesta lämpimin voileivin ja tuoksuvan pekonin kera unohtamatta kuitenkaan pakastetuoreita mustikoita. Tälläisista olisi turha haaveilla lähipäivien trangia-aterioilla.
Nappasimme mattimyöhäiset Petrin ja Jussin mukaan Oulun rautatie-, sekä lentoasemalta ja lähdimme kohti Tromssa hieman ennen ysiä. (ylläri että sekä lennot että VR oli vaiheessa)

Pojat lepää

Kalastajat liikkeellä vuonossa

Parilla tauolla mentiin: sekä erittäin ystävällisellä Pellon Shellillä, että norskien ruuhkauttamalla Kilpisjärvellä. Matka sujui mukavasti. Pellot muuttuivat pikkuhiljaa ylängöksi suomineidon käsivarressa ja heti rajan ylitettyä ylänkö taittui vuoristoksi. Tromssan niemimaalla meitä odotti auringon sijaan lumisade, mikä ei yllättänyt sillä alueelle oli luvattu viikon sisään noin puoli metriä valkoista kultaa...

Just cruising...

Pystytimme leirimme vedenottopaikkaa hetken arvottuamme Nakkevatnet järven tienoolle puron varteen. Leirimme oli kahden vuorijonon välissä laaksossa. Vieressä nousivat Storheimfjället, sekä Nakkefjället. Vaikka olimme myöhään liikkeellä saimme kuin saimmekin leirin kasaan ennen pimeän tuloa kahdeksan ja yhdeksän välillä. Kolme telttaa muodostivat mukavan kommuunin. Itse sain paikan legendaariseksi muodostuneessa Haltin-SummerDomessa. Trangia tulille ja vettä hakemaan. "-Voi vittu jätkät tää vesi on iha ruskeeta", huusi Anssi. Onneksi väärä hälytys, vedenottoaukon teko oli vain sohaissut pohjasta sedimenttiä liikkeelle. Vesi oli kuin olikin kirkasta ja erittäin raikkaan makuista kunhan hetki odoteltiin. Ruoan jälkeen maittoi uni, tai siis oli ihan mukava mennä nukkumaan, mutta itsellä oli kyllä vaikeuksia nukkua yhtenäkään yönä kunnolla omalle rangalle liian lyhyessä teltassa.

Telttakommuuni

Yön kajo

6.4

Aamu sarasti pilvisenä, joskin aurinko näyttäytyi toisinaan raoistaan ja väläytteli meille lähivuoria vuorotellen, kuin lampulla osoittaen. Muualle katsottaesssa ei näkynyt kuin harmaata pilveä. Päätimme kiivetä loivahkon lähimäen Stroheimfjelletin, sillä se näytti mukavalta ja matkalla pääsisi arvioimaan alueen lunta ja turvallisuutta.

Jalka ylös napsahtaa...

Vuorovedoin teimme jälkeä unpihankeen. Lunta oli arviolta 40 cm ennen kovempaa kerrosta, joten vetovuorot oli rankkoja. Pikkuhiljaa saavutimme kuitenkin puolimatkan kivelle hyvässä säässä. Joku vanhempi paikallississi oli hiihtänyt meidät kiinni jumalattoman läskeillä suksillaan ja morjesti mennessään ohi, kun pidimme taukoa.
Ylöspäin mennessämme keli huononi näkyvyyden kuin tuulenkin suhteen joka alkoi painaa voimakkaasti lännestä. Kauaa ei tarvinnut kiivetä kun kärkiryhmämme tavoitti norskin ja sovimme vuorottelevamme vedoista. (lunta oli yhä se 30-40 cm putskua, vaikka lähestyimme 1000 m korkeutta).
Noin 5 tuntia kavuttuamme pääsimme huipulle jossa tuuli melko lailla. Olin onnistunut jumittamaan vasemman nivuseni toden teolla tehdessäni uraa melko pitkän siivun ennen huippua. Kuuma juotava maittoi huipulla untsikka tuli tarpeeseen. Varusteet laskukuntoon ja valmistautuminen laskuun. Päätimme odotella hetken aukkoa pilvessä, jotta kontrastit saisi paremmaksi laskua varten.

Storheimfjelletin topilla tuulee

Anssi oli suunnitellut että voisimme laskea pohjoisseinän satulan, joka oli noin 35 astetta. Tämä jäi haaveeksi, sillä sankka pilvi sekä satulalle puhaltava tuuli lisäsivät riskiä merkittävästi. Lähdimme sopivan pilviaukon tullen laskemaan nousureittiä. Loiva mäki ei kuitenkaan sujunut kovinkaan hyvissä laskennallisissa merkeissä puuterista huolimatta, sillä käännöksiä ei juurikaan voinut tehdä. Anssi, minä, Lari ja Pete poikkesimme nousureitiltä ja laskimme yhden lyhyen jyrkemmän siivun suoraan telttojen suuntaan reunajyrkäntellä olevan lumilipan jälkeen. Parasta laskua löytyi kuitenkin harvan metsän alkaessa, sillä kontrastia puuttui edelleen.

Ruokahetki ja venyttelyt

Telttapaikoilla ruoat naamariin. Pasta & Chilinakit. Tänään mentiin unille ajoissa jo valoisan aikaan. Oisko kello ollut noin kahdeksan.