7.4 Skibotn
Yön aikana oli satanut noin 10cm uutta lunta. SummerDomemme talviominaisuudet joutuivat koetukselle, sillä kolme nukkujaa oli sulattanut noin puolet tästä lumimäärästä ja tiivistänyt kosteuden teltan sisälle. Untsikka oli litimärkä ulkopuolelta, sisältä se oli vain kevyen hikinen. Seuraavasta yöstä olisi tulossa kylmä. Hrrr.
Tämän päivän suunnitelma oli lähteä Skibotnin alueelle valloittamaan Normannviktindeniä, sillä sääennuste oli luvannut kovimpia lumisateita Tromssan puolelle. Päätimme ajaa maisemareittiä, ilman losseja. Matkaa kertyi ehkä hieman yllättäen yli 200 km. Tarkoituksena oli siis ajaa auringonpaisteiseen Skibotniin. Lopputulema ei ollut ennusteiden mukainen. Myös Skibotn oli täysin lumisateen peitossa ja sitä näytti tulevan vaakasuoraan. Keli oli siis aivan sama kuin lähdettäessä. Päätimme kuitenkin lähteä nousemaan, sillä keli ehtisi muuttua melkoisesti tunteja kestävän kiipeämisen aikana.
Nousua kelistä riippumatta |
Pilvet eivät kuitenkaan hävinneet minnekkään, eikä taivas näyttänyt mitään aukeamisen merkkejä, kun pääsimme puurajaan puolentoista tunnin nousun jälkeen. Päätimme jatkaa vielä kunnes kiviä tai muita maaston merkkejä ei enää näkyisi. Lunta oli tullut todella paljon, pehmeää oli noin puoli metriä.
Jatkoimme viimeiselle näkyvälle kivelle pitämään taukoa. Ylöspäin ei ollut järkeä jatkaa, sillä kukaan ei tuntenut tarkasti vuoren profiilia, eikä näkyvyys ollut juuri 10m enempää. Taukopaikkamme oli siis viimeinen tönkäre, jonka tässä kelissä pystyi löytämään. Emme tienneet tarkalleen missä suunnassa huippu oli ja joka puolella oli harmaata. Alla häämötti puuraja, mutta kaikki ennen sitä oli täysin harmaata. Kelin paranemista ei ollut mitään järkeä jäädä odottelemaan, sillä koko päivän oli ollut saman laista. Mielessä kävi kuitenkin, että salettiin alas päästyämme aurinko paistaa. Kukkulalla oleva lumi oli nimittäin parhainta laatua olevaa puuteria ja sitä oli aivan älyttömästi. Lasku puurajalle oli siis tehtävä pelkällä fiiliksellä.
Vahva luotto, että vielä paistaa |
Puurajasta alkoi temppuilusessarit. Droppipaikkoja oli paljon ja niitähän käytettiin. Itse jätin dropauttelut pikkukumpuihin, sillä repussani oli mukana Canon 600 järkkäri lisäpainona (ilman suojakoteloa totta kai). Lari, Pete ja Anssi vastasivat isoimmista dropautuksista. Yleisö keskittyi arvostelemaan lentorataa ja tyylikkyyttä. Hauskaa oli.
Drop it like its hot... |
Värien kaunis puute |
Lari ihmettelee aurinkoa |
Matkalla alas taivaalliset maisemat aukenivat ja jylhät Pohjois-Lyngenin vuoret nousivat toisella puolella vuonoa korkeuksiin jyrkkinä seininä suoraan merestä. Hieman aavemainen hämy toi valokuviin mahtaman tunnelman, kuin ne olisi otettu suoraan mustavalkoisina.
Vaatteet vaihtoon ja autot käyntiin. Päivän päätteeksi pari pikku lossiristeilyä kohti Tromssan niemimaata Lyngenin halki. Paluumatka sujui lossien ansiosta huomattavasti ripeämmin kuin meno.
Lossimatka tarjosi mukavan lepohetken |
Kalastajat palaavat reissultaan |
Lyngenin jylhät maisemat |
Leirissä oli jo hämärää kun saavuimme. Suunnattomaan nälkään kelpasi mikä tahansa lämmin ateria. Päivä oli mennyt ilman suurempia aterioita. Illalla pakkanen kiristyi ja pääsimme tarkastelemaan leiriin jääneitä kosteita kamoja. Päivällä hikoillut kerrastot jäätyivät hetkessä hassun muotoisiksi kun ne kaivoi repusta. Onneksi makuupussi tuntui pehmeältä. Kiristyvä pakkasilma ja hyvin tuuletettu teltta auttoi kuin auttoikin pintamäräksi kastuneeseen untuvapussiin. Luojan kiitos, sillä yöllä olisi kyllä hypotermia iskenyt mikäli pussi olisi ollut vielä märkä koppura.
8.4 Fagerfjället
Aamutunteina oli kylmä. Yön pimetessä jouduin ensimmäistä kertaa lisäämään kerrastoa makuupussiin, vaikka edelliset yöt oli mennyt mukavasti boksereissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun jouduin nukkumaan pussissa pipo päässä. Edellisellä reissulla mukana ollutta kaminaa kävi vähän ikävä. Onneksi uni tuli kylmyydestä huolimatta.
Sunnuntaiksi oli luvattu puolipilvistä. Aamun sarastaessa saatoimme bongata vain muutamia pilven hattaroita siellä täällä. Taivas sinerti. Laaksomme oli vielä kukonlaulun aikaan reippaasti pakkasella. Aamiaisten jälkeen ähistin pitkän tovin jäähileisiä monoja jalkaan. (matka autoille oli hiihdettävä) En muista että koskaan varpaani olisivat olleet niin jäässä kuin tänä aamuna.
Olimme suunnitelleet kiipeävämme Finnheimfjälletille, mutta tarkasteltuamme nousuohjetta olimme alkaneet epäillä nousun ainoaa vaikeaa kohtaa. Noin 35 astetta oleva osuus, joka leikkaa itäänpäin olevan lumilipan. Kiikaroimme kohdetta alhaalta käsin ja päätimme että nyt ei ole oikea aika lähteä valloittamaan tätä mäkeä. Lännestä puhaltanut tuuli ja runsaat lumisateet saattoivat tehdä alueesta vaarallisen. Päätimme suunnata läheiselle Fagerfjälletille.
Helppoa nousua mahtavissa maisemissa. Edes rikkinäinen trekkeri ei haittaa. |
Omat jäljet |
Ylempää aukeavat maisemat olivat kohillaa... |
Anssi topissa |
Ei siinä paljoo kuvia jaksanu räpsiä.
Meiksi |
Lari |
Jussi |
Jani |
Aurinko oli jo selkeästi pehmittänyt lännen puoleisia linjoja ja lumi muuttui noustessa raskaammaksi. Onneksemme isompi pilvilautta lipui ylitsemme nousun aikana. Lumi pysyi hyvänä. Lari, Anssi, Pete, Ari ja minä valitsimme pohjoiseen suuntaavan hieman jyrkemmän linjan. Lumen arveltiin pysyneen yhä hyvänä. Ja hyväähän se oli vieläkin. Pääsimme vuorotellen korkkailemaan uusia kenttiä, joita kukaan ei ollut vielä laskenut. Mahtavaa tellucruisailua. En tuota jyrkempää enää kaivannutkaan. Pöllyttely vei voiton jyrkemmän laskuhaluista.
Alempana puurajassa löysimme vielä tänään lauenneen laattavyöryn, josta laskujälki tuli ulos. Onneksi. Joku oli selvinnyt säikähdyksellä. Olimme ehkä yliarvioineet lumen turvallisuuden laskiessamme jyrkempiä osuuksia ylempänä. Alempana patja oli ainakin päässyt murtumaan. Tulimme takkuisen metsäosuuden hitaammin, sillä lumi oli muuttunut raskaaksi ja tahmaiseksi. Alhaalla autolla tunnelmat olivat ymmärrettävästi katossa. "Earn your turns" oli tällä kertaa maksanut takaisin korkojen kera.
Pete |
Ari |
Iltaa kohti laaksomme veti taas pakkaselle ihan kunnolla. Alun perin Tromssaan katsotut säätiedot eivät todellakaan pitänyt paikkaansa. Kyllähän siinä merellä saattaa yöpakkanen jäädä -6C tuntumaan. Täällä laaksossa lukema pomppasi heti yli -10C kun aurinko katosi vuorenhuippujen taa. Tästäkin yöstä tulisi kylmä. Pilviä ei näkynyt missään.
Yöllä oli pakko vetää makuupussissa pipo päähän ja pitää pussin hupussa niin pientä ilma-aukkoa kuin mahdollista. Kylmä oli kuin siperiassa. Voi vain ihmetellä miten Lari selvisi kuitupussilla yösta... Ehkä talviteltta piti puolestaan vähän paremmin lämpöä.
Aamulla jätimme aamiaiset väliin. Pakkasimme kamat ja teltan. Rinkat selkään ja kohti autoa. Jussi, minä ja Pete livistimme siis pois tiistaiksi töihin. Maanantai olisi täysi ajopäivä. Autolle päästyämme osa totuutta paljastui. Toyotan mittarissa oli vielä klo 8 aikaan -18C. Kuka tietää kuinka kylmä yö oli ollut...
Muu remmi laskisi mäkiä vielä viikon, tosin mökkimajoituksessa.
Selvisimme matkasta mukavasti, ja matkan pituus oli enemmänkin asennoitumiskysymys. Jussi jäi Ouluun, ja Pete Jyväskylään. Puolelta öin alkanut viiminen sprintti Jyväskylästä tarjosi väsymyksen kanssa haasteita, mutta sekin meni Leevi and the Leavingsiä rallatellessa...
Loppuun puuterikollaasi, vikana Anssi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti