Hyppäsin junaan perjantaina, ja Pieksämäeltä Larin kyytiin kohti Pohjois-Karjalaa. VR oli luonnollisesti tunnin myöhässä. Matkalla Kolille pakkanen kipusi aina -37,5C asti. Diesel ei onneksi jättänyt tielle.
Lauantai aamu oli kylmä noin 23C pakkasta, joten suunnitelmaksi otettiin pientä skinnailua ja sitä ennen muutama siivu mastolinjaa.
Verkkovaaran linja |
Verkkovaaran linja alkaa heti noin 6m dropilla (jonka voi onnekseni kiertää). Olin nimittäin ensimmäistä kertaa kunnolla takamaastoilla muutaman Himosreissun sekä Mustavuoren lisäksi.
Hieno linja ja paljon droppeja. Kapeuden takia laskimme kuitenkin vain pari siivua, sillä pahimmat paikat alkoivat jo kulua kiville. Ehkä turhan kova setti ensilaskuiksi... Noh kyllä se tästä korjaantuu!
Verkkovaaran droppeja |
Keskipäivän tienolla lähdimme katsastamaan paikallistuntijaraatimme valitsemaa louhikkoa Ryräyksellä. Täällä ei oltu koskaan käyty, eikä mitään tietoa tulevasta. Saimme autot parkkiin läheisen talon pihaan ja aloimme nousta synkkää metsää kohti huippua.
Ólin virittänyt vanhat Gotaman skinit Driftereihini jekkulangalla. Viritys toimi, mutta skinit olivat auttamatta liian kapeat. Sukset lipsuivat hulluna varsinkin jyrkillä louhikkoalueilla. Onneksi Larilla oli kylmä ja vaihdoimme suksia. Larin lyhyemmillä Driftereillä omakin nousu kävi helpommin ja Lari sai taistella itselleen lämmöt päälle.
Tatteja oli mielin määrin. |
Rankan päivän jälkeen menimme Ukko Kolin hotellille majoittumaan, saunomaan ja syömään pitkän kaavan mukaan. Ahhh.
Sunnuntaina aurinko herätti meidät kahdeksan jälkeen. Hotellin suurista ikkunoista sarasti punaista valoa ja keli oli uskomattoman kaunis. Hetkessä aurinko oli taivaalla ja keli oli kirkas. Pakkasta oli rapsakat 26C. Anssi yöpyi kotona, joten päätimme lähteä Laskemaan Ossin ja Larin kanssa lähialueita. Ipatin ankkuri ei kuitenkaan lähtenyt päälle kovan pakkasen takia, mutta löysimme kyllä etsimämme...
Mahtavia droppeja, by Anssi |
Ossi tattimaassa |
Hissikin käynnistyi ennen yhtätoista ja pääsimme katsastamaan Ipatin metsiä.
Anssin saavuttua olikin aika lähteä katsastamaan kiipelit (pahakoli). Todentotta pääsimme paikkaan, josta ei alas ollut asiaa. Onneksi reitti löytyi ja pääsimme alas maistelemaan luonnon antimia. Täälläkin lumi oli kuulemma parasta vuosiin.
Ei tästä... Takasin ylös. |
Puuteriparatiisissa Lari |
Meiksi pöllyttää taivaallisissa maisemissa. |
Tässä vielä yksi. |
Anssin linja |
Pojille vielä kiitokset reissusta ja kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti