Tänä talvena lunta on tullut todella paljon. Huomaan itsestäni, että laskureissujen lähestyminen ja ympärillä oleva puolen metrin nietokset ajavat pikkuhiljaa hulluuteen.
Olen useamman kerran pakkaskeleillä lenkkeillessä tai muuten vain ulkoillessa löytänyt itseni tonkimassa pehmoista valkoista kultaa ja kerääväni erilaisia havaintoja: lumen kerroksista, tuulien aiheuttamista lipoista, pakkasesta, pohjakiinnityksestä yms. Argh eikö sinne vuoristoon voisi jo päästä.
Lunta olisi kerrankin paljon, mutta mistä täältä Tampereelta löytyis laskettavia tönkäreitä? (kommentoikaa vaan jos tiedossa on)
Tänä talvena kuitenkin onnisti. Muutaman Himoksen koluamisen jälkeen tulin tulokseen, että parhaat setit löytyvät omasta lähimäestä Mustavuoresta. Seinät eivät kyllä ole aina parhaassa kunnossa mutta tällaisena talvena hyvinkin laskettavia. Lunta oli paljon (polviin asti) mutta pohjissa oli toivomisen varaa. Kiville kolisi muutamaan otteeseen ja kerran ihan kunnolla.
Tässä seuraus:
Koska paikkauspuikkoa ei ole ja ylläkselle oli lähtö heti parin viikon päästä oli jotain keksittävä. Puupintaa ei suksenpojhaan parane jättää näkyviin vaan se kannattaa puhdistaa ja peittää (esim paikkauspuikolla). Itellä ei sattunut olemaan, joten kokeneemmilta saadulla vinkillä suksen pohjaan vedettiin Super-Epoxya. Ensin siis puukolla hiekat ja kivet railosta veke, sitten vuolin kohonneen suksenpohjan tasaiseksi. Lopuksi monttuun vain reilusti superia ja katsotaan että tulee tiivis (ei kuplia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti